Asiaa siionin lauluista

Blogi on ollut nyt hetken hiljaiselossa kiireiden vuoksi. Koulun alkaminen ja työharjoittelu ovat syönet sekä aikaa, että voimia. Toivottavasti löydän blogille enemmän aikaa, kunhan tästä alkuhässäkästä nyt selvitään :)

Kommentteja on tullut paljon, kiitos niistä! Pyrin vastailemaan niihin mahdollisimman pikaisesti.

Haluaisin vielä muistuttaa ja tuoda esille sitä, että kirjoitteluni pohautuvat omiin kokemuksiini ja niiden tarkoituksena on kertoa, millaista minun uskonelämäni on ollut ja miten minä olen asiat kokenut. Tarkoituksenani ei ole yleistää vanhoillislestadiolaisten tapoja, varsinkaan, kun niissä voi olla isojakin eroja mm. asuinpaikasta riippuen.

Mutta sitten asiaan!

Lapsuudessani kuuntelin paljon hengellistä musiikkia, etenkin siionin lauluja.

Parhaimmillaan ne ovat kauniita ja rauhoittavia. Useimmiten niissä on kaunis sävel ja sanat, jotka laittavat ajattelemaan.

Monet uskovaiset kokevat saavansa niistä uskollensa voimaa.

Edelleen ne muutamat lapsuudenaikaiset lempikappaleet kulkevat mukanani ja ovat minulle rakkaita.

Eivät sen vuoksi, että ne ovat siionin lauluja, vaan koska ne ovat olleet minulle pienestä pitäen tärkeitä.

Saatan jopa lauleskella tai hyräillä niitä joskus, vielä nykyäänkin.

Minulla oli myös muutama inhokkikappale. Ne olivat mielestäni pelottavia ja synkkiä ja ne jäivät kummittelemaan mieleen usein pitkäksikin aikaa. Usein niissä kerrottiin ahdistavalla tavalla kuolemasta ja toivottiin pikaista poispääsyä täältä pahasta maailmasta. Myöskään inhokkikappaleet eivät ole jääneet unholaan, vaan nekin kulkevat edelleen matkassa mukana.

Näiden muutaman inhokkikappaleen vuoksi olen olen alkanut pitää siionin lauluja jopa epämiellyttävinä ja ahdistavina.

Saatan nykyäänkin nähdä laulun sanoihin liittyvää painajaista ja herätä hirvittävään ahdistukseen ja pelkoon. Useimmiten tällaiset tilanteet laukaisevat paniikkikohtauksen.

Mietitäänpä hetki muutaman vuoden ikäisen lapsen ajatusmaailmaa.

Ei muutaman vuoden ikäinen ymmärrä vertauskuvia, joita siionin lauluissa esiintyy. Sen ikäinen ottaa kaiken kirjaimellisesti.

Seuraavat laulunpätkät ovat kummitelleet mielessäni päiväkoti-iästä lähtien. Vaikka näin vanhempana päiväkoti-ikäisen minäni ajatukset laulujen sanoista kuulostavat huvittavilta, muistan vieläkin elävästi pelänneeni niitä kuin ruttoa.

”Siis toivon, ett' kohta mun suodaan

pian päästä pois vaivoista maan.”

Aina, kun esim. seuroissa lauloin nuo sanat, minuun iski hirvittävä kuolemanpelko. Mitä, jos Jumala kuuli, kun lauloin näin? Mitä, jos hän vahingossa luulee, että haluan kuolla? Mitä, jos hän ottaa minut pois kohta? Mitä, jos kuolen?

Minulle opetettiin, että Jumala kuulee uskovaisten rukoukset ja pienet huokauksetkin. Ajattelin, että hän myös varmaan kuulee laulunkin, lauluhan on useimmiten kuin rukous.

”Kun pienen hetken vielä ootan,

niin saapuu vieraat taivahan.

Uskossa elän, herraan luotan,

kotihin minut noudetaan.”

Kuinka kauan pieni hetki kestää? Ai kuolenko minä pienen hetken päästä? Milloin ne taivaan vieraat tulee minua hakemaan? Kenen kotiin minut viedään? En halua lähteä taivaan vieraiden mukaan minnekään outoon kotiin!

”Maailman ilot alkaa huvilla hauskalla,

vaan niistä kerran palkka on tuska, kuolema

Mitä siis auttoi hurma, hekuma hetkinen

kun sielun on se surma ja itku iäinen?”

Mitä tarkoittaa maailman ilot? Tarkoittaako se, etten saa olla iloinen tai pitää hauskaa? Jos olen joskus iloinen, saanko palkaksi kuoleman?

Entä, jos olen aina surullinen, enkä koskaan iloinen? Saanko silloin palkaksi elää? Milloin se palkka maksetaan? Entä, jos haluaisin olla iloinen? Enkö sitten pääsekään taivaaseen?

”Vain hetken vielä täällä taistelen

ja kuljen tietä monin kyynelin.

Kun uupuissani jalka horjahtaa,

niin Jeesus mulle kätens' ojentaa.”

Pelkäsin aina horjahtamista (mm. tasapainoillessani..) ja sitä, että valtava Jeesuksen käsi ilmestyisi yhtäkkiä näkyviin ja nappaisi minut mukanaan korkealle taivaaseen.

Edelleen minulta kysellään, eivätkö siionin laulut puhuttele minua yhtään. Eivätkö ne saa minua tuntemaan pistoa sydämessäni tai kaipuuta takaisin jumalan valtakuntaan?

”Uskon näkökulmasta” katsottuna siionin laulut eivät minua ikinä ole puhutelleet. En ole esim. koskaan saanut niistä uskolleni voimaa.

Minua niissä on aina viehättänyt lähinnä sävel, rauhallinen rytmi ja vaikuttavasti kuvaillut asiat, esim. taivas.

Joidenkin laulujen sanat todella pysäyttävät tai saavat aiheuttamillaan mielikuvilla aikaan jopa fyysistä pahoinvointia.

”Siel' herra Jeesus verissään ristillä riippuvi.

Haavat on päässä, kyljessään, käsissä, jaloissaan.”

” Näin ristinpuussa riippuvan karitsan verisen.

Muotonsa muistan kärsivän ja katseen väsyneen.

Ah, kuinka voisin unhoittaa kruununsa piikkisen

ja naulat käsisss', jaloissaan, avatun sydämen?”

Näihin tunnelmiin on hyvä lopettaa.

Palataan asiaan seuraavan postauksen merkeissä.

Pysykäähän kuulolla! :)