Tänään päätin extempore lähteä käymään suviseuroissa. Matkaa tulee n. 400 kilometriä suuntaansa, joten päätin ottaa junan alle.
Fiilikset ovat ristiriitaiset, odottavat ja hieman jännittyneet. Isojen elämänmuutosten ja -mullistusten keskellä suviseuroihin lähtö tuntuu oikeastaan yllättävän hyvältä. Jopa tutulta ja turvalliselta. Kuin palaisi kotiin, ehkä?
En lähde suviseuroihin kuulemaan Jumalan sanaa. En lähde sinne uskon asioiden vuoksi tai parannuksen tekoon. Lähden, koska haluan tavata rakkaita ihmisiä. Lähden, koska haluan käydä katsomassa omia juuriani. Fiilistelemässä, muistelemassa. Siinä se.
Kommentit
Lähetä kommentti
Asiallinen kommentointi on suotavaa ja tervetullutta :)