Sinulle, lähtijä

Omasta uskon kieltämisestäni tulee syksyllä kuluneeksi neljä vuotta. Välillä tuntuu, kuin aikaa olisi kulunut ehkä neljän päivän verran, välillä taas kulunut aika tuntuu ikuisuudelta, kuin kaukaiselta unelta.

Asiat ovat muuttuneet, minä itse olen muuttunut.
Näihin neljään vuoteen on mahtunut vaikeita ja ihania aikoja, ylä- ja alamäkiä. Rajatonta iloa, loputtomalta tuntuvaa surua. Itkua ja naurua. Opettelua, oppimistakin.

Neljä vuotta sitten tein elämäni suurimman päätöksen, joka tuli muuttamaan ihan kaiken. Pohdin, mietiskelin ja epäröin päätöstäni etukäteen kauan: tulisinko katumaan? Onko tämä sittenkään oikea ratkaisu?
Mutta minä tein sen: riuhtaisin itseni irti, hyppäsin tuntemattomaan ilman tukea ja ymmärrystä.
Silloin päätin, että jos tästä myllerryksestä selviän voittajana, tahdon itse jonakin päivänä olla jollekulle tuki ja olkapää. Sellainen, jota ilman jouduin itse tekemään päätökseni.
Siispä:

Tämä on sinulle, lähtijä.

Uskon kieltäminen ja yhteisöstä eroaminen on aina iso päätös, elämänmuutos.
Päätös lähtemisestä on yleensä kypsynyt pitkän ajan kuluessa ja sitä on mietitty monelta eri kantilta.
Lähtemispäätöksestä ilmoittamista on saatettu lykätä, ajatuksena suojella vanhempia, sisaruksia, ehkä lapsia. Sitä on ehkä lykätty läheisten reaktioiden pelkäämisen vuoksi, tai ehkä ajatellen omien tuntemusten olevan vain ohimenevä ”välivaihe”.
Lienee turhaa siis sanoa, että harkitse päätöstäsi tarkkaan.

Etsi itsellesi sopivin tapa tuoda asia esille, oli se sitten kirje, puhelinsoitto tai kasvotusten käyty keskustelu.
Kerro asiasta mahdollisimman suoraan, mutta loukkaamatta toista osapuolta/-puolia. Valmistaudu siihen, että vastapuolen reaktiot voivat olla odottamattomia ja voimakkaita.

Yhteisöstä irtautuminen saa varmasti aikaan hirmuisen tunteiden sekamelskan, niin sinulle kuin läheisillesi. Välillä omista tuntemuksistaan on vaikea saada selkoa, kun ne voivat olla niin ristiriidassa keskenään.

Ne voivat esiintyä vaiheittain, vuorotellen tai jopa päällekkäin. Voit olla yhtä aikaa iloinen ja surullinen. Helpottunut ja ahdistunut. Katkeroitunut ja kiitollinen.
Tunteille tulee antaa oma aikansa ja ne olisi hyvä kohdata mahdollisimman pian. Anna itsellesi lupa tuntea, niin kuin tunnet.

Toisilla uuden alun tunnemyllerrys laantuu nopeammin, toiset joutuvat taistelemaan sen kanssa kauemmin.

Muista, että kaikki tunteet ovat täysin oikein ja hyväksyttäviä.

Päätöksesi tulee osoittamaan sinulle ne ihmiset, jotka välittävät sinusta ehdoitta. Valmistaudu siihen, että moni ystävyyssuhde voi katketa tai hiipua. Ole itse aktiivinen yhteydenpidossa ja pyri säilyttämään normaalit välit!
Ihmisten suhtautuminen uskonsa kieltäneeseen vaihtelee ääripäästä toiseen: omalla kohdallani osa kunnioitti päätöstäni ja välit säilyivät lähes täysin ennallaan, mutta oli niitäkin ihmisiä, jotka laittoivat välit poikki kokonaan.
Itse olen sitä mieltä, että aitoa ystävyyttä tai muita kestäviä ihmissuhteita ei usko voi määritellä. Tällä ajatuksella olen lohduttanut itseäni monen monta kertaa, kun olen joutunut kokemaan luopumisen tuskaa.

Pyri hoitamaan sisarussuhteitasi, sillä ne ovat elämän tärkeimpiä ihmissuhteita.
Ilmaise välittämistä vaikka yhteisen tekemisen merkeissä, jos tunteista puhuminen on hankalaa. Näytä, että olet edelleen sama ihminen, vaikka ajatteletkin asioista nyt eri tavalla.
Säilytä kunnioitus ja arvostus vanhempiasi kohtaan. He saattavat tuntea epäonnistuneensa kasvattajana tai tehtävässään korostaa uskon tärkeyttä. Tee kuitenkin vanhemmillesi selväksi, että valinta oli täysin sinun, eikä se ollut riippuvainen heistä.

Omasta kokemuksestani voin sanoa, että ensimmäiset päivät ja viikot ovat pahimpia. Tieto eroamisesta leviää ja sitä joutuu kohtaamaan samat reaktiot, ihmettelyt ja kyseenalaistamiset monta kertaa.
Pahimmassa tapauksessa joudut itse lohduttajan ja terapeutin rooliin.

Jossain kohtaa on todennäköistä, että pohdit takaisin palaamista. Nämä ajatukset liittyvät varmasti osaltaan siihen, että alat rakentaa ja vahvistaa omaa ajatusmaailmaasi, pyristellen samalla irti menneestä.
Itse pohdin aikoinaan palaamista myös siksi, että läheisilläni olisi helpompaa, eikä heidän tarvitsisi surra. Sen virheen (palaamisen) sitten meninkin tekemään ja se oli korjattavissa ainoastaan tavalla, joka repi kaikkien haavat uudestaan auki. En suosittele toimimaan samoin..

Muista, että sinun ei tarvitse todistella muille tai itsellesi olevasi tosissasi päätöksesi kanssa, eikä pesäeron korostamisesta ole hyötyä. Kannattaa pohtia ja harkita tarkkaan esim. ulkonäköä muuttavien asioiden tekemiset.
Nuku rauhassa useamman yön yli, ennen kuin teet mitään radikaalia.

Vaikka elämä tuntuisi mullistuvan, pyri säilyttämään normaalit arkirutiinit ja elämään niin tavallisesti, kuin mahdollista.

Pidä kiinni harrastuksista. Tee asioita, joista nautit.

Kirjoita tuntemuksiasi ylös, sillä se yleensä helpottaa oloa. Puhu tarvittaessa ammattiauttajalle.
Ennen kaikkea, kuuntele sydäntäsi.

Onnea matkaan, ystäväni!