Arvatkaapas, mitä olen työstänyt ja valmistellut viimeiset viikot.
No kirjaa.
Tarinaa matkastani varjoista valoon.
Viime viikkojen aikana olen käynyt läpi tunneskaalaa koko elämäni ajalta. Olen käynyt uudelleen läpi elämäni kipeimpiä asioita ja vaikeimpia hetkiä. Olen elänyt uudelleen ne samat tunnetilat, itkut ja naurut. Ne lohduttomuuden ja ahdistuksen tunteet, opetukset ja oppimiset. Sen ilon, onnellisuuden ja huumaavan vapauden tunteen.
Kaikessa raakuudessaan kirjoittamisprosessi on terapeuttinen matka, joka vielä kerran kuljettaa minut oman henkilökohtaisen helvettini läpi.
Ja kun aika on sopiva, minun tarinani löytyy luettavassa muodossa kansien välistä. Joko omakustanteena tai kustannussopimuksen avulla - tässä kohtaa sillä ei ole merkitystä.
Olipa ihana teksti. Löysin sun blogin äsken, ja luin kaikki julkaisut läpi. Kiitos niistä<3
VastaaPoistaKamppailen itse tällähetkellä uskon asioiden kanssa. Olen siis lestadiolais perheestä, mutta olen sanonut jo ystävilleni että en ole enää lestadiolainen itse. Vaikka olen tätä miettinyt monta vuotta, on ajatukset silti raskaita ja vaikeita. En halua tietää, miten vanhemmat tulee reagoimaan siihen, että en enää ole lesta. Ajatukset on ihan sekasin, ”entä jos oonki väärässä” ”entä jos Jumala rankaisee mua synneistä” ”entä jos joudun helvettiin tai kuolen sen takia että lähden tästä lahkosta pois”
Tää on kamalaa aikaa, toisaalta voimaannuttavaa. Oon kirjottanu jo äitille valmiiksi viestin, minkä lähetän ku uskallan. Huhhuh. Pelottavaa
Eniten pelottaa, entä jos teenkin virheen ja mun pää menee sekasin. Tai jos vanhemmat on kamalan surullisia, ja sisarukset.
Kiitos kuitenki näistä sun julkaisuista, niistä on iso apu monelle, ainakin mulle<3
Miten oot itse pärjännyt sellasten ajatusten kanssa , joita on tullu eroamisen jälkeen? Esim kuolemanpelko yms.